Opasta mua aurinko

Mistä mä sen tiedän, ollaanko jo siellä
Pitäisikö mun jatkaa vai onko menty jo hukkaan
Miten mä sen tunnen jos mä löydän sen
Mistä tunnen onnen kun mä ohi kävelen

Reino & The Rhinos Aurinko

Tällä viikolla harjoittelimme koulussa opastuksia. Jokainen piti vuorollaan noin 30 minuuttia kestävän opastuksen valitsemastaan kohteesta. Opastukset olivat aivan mielettömän hienoja! Kaikki olivat nähneet hurjasti vaivaa sekä taustatöissä, että itse opastuksen suunnittelussa. Toisia jännitti enemmän kuin toisia, mutta kaikki selviytyivät hienosti! Ryhmässämme on paljon musikaalisia ihmisiä, joten kylmiltä väreiltä ja kyyneliltäkään ei vältytty esityksiä seuratessa!

Hauhon Vanha Raitti & maisema näkötornista

Hauhon kirkko

Hattulan Pyhän Ristin Kirkko

Tenholan linnavuori

Lisäksi saimme opastukset Mierolan sillasta, Janakkalan Pyhän Laurin kirkosta sekä Hämeenlinnan keskustan historiasta. Opiskelija, joka opasti meitä Hämeenlinnan keskustassa, on intohimoinen historianharrastaja, ja hän onnistui hienosti välittämään meille uskomattoman tietomääränsä lisäksi myös innostuksensa. Opastusta, jonka vetäjä on aidosti kiinnostunut esittämästään kohteesta, on ilo seurata. Itselleni kaikki kohteet olivat uusia, ja päällimmäisenä niistä mieleen jäi Tenholan linnavuori. Luonto, liikunta ja upea maisema sekä historia, jonka tulkinnassa voi käyttää mielikuvitustaan, onko parempaa kohdetta!? 

Seuraavat opastuskohteemme ovat Helsingissä, siitä lisää myöhemmin... Sitä ennen kuitenkin Evo startti, jossa ruokimme kenttäolosuhteissa päivittäin noin 300 henkeä. Todella mielenkiintoisia projekteja siis tiedossa, ja kirsikkana kakun päällä suunnitteilla opintomatka Leville! Opiskelu ei ole koskaan ollut näin hauskaa!

Herkkujen Suomi

Helsingissä järjestettiin 21.-23.8. Herkkujen Suomi lähiruokatapahtuma, jossa maakunnat esittelivät paikallisia tuotteitaan ja lähiruokamyymälöitään. Opintoihimme kuuluen olimme mukana Hämeen osastolla, jossa tehtäviimme kuului Lepaan puutarha- ja viinimyymälän tuotteiden myynti sekä hämäläisten huikopalojen valmistus. Huikopalalautanen sisälsi kuhamoussea ruisleivällä, grillattua porsaan kasleria kauraleivällä sekä munajuustoa porkkanahillokkeen kanssa. Messupäivät olivat oikein mukava kokemus! Itselläni ei ollut aikaisempaa kokemusta messuilla työskentelystä, joten viikonlopun aikana tuli opittua paljon uutta! Aikataulutus, esillepano, kylmäketju, ruoanvalmistus... Ja mukulakivillä seisominen 6-7 tuntia päivässä!! Mukavinta työskentely oli pienen kiireen keskellä, kun huikopaloja valmistettiin kuin liukuhihnalla! Kiireen keskellä oli rauhallisempiakin hetkiä ja ehdin itsekin kiertelemään tapahtuma-alueella. Maistelin eri osastoilla paikallisia herkkuja ja nokipannukahveillekin kerkesin Hannan kanssa :) Perjantai-iltana piipahdin Herkkujen Suomi tapahtuman yhteydessä järjestetyllä Syystober illa, jossa tarjolla oli pienpanimoiden oluita ja siidereitä.

Tuoppi katajainen

Tein kouluprojektinani esityksen sahdin valmistamisesta, ja PowerPointia varten tarvitsin tietysti kuvia valmistusprosessista. Ei siis muuta kuin mökille ja sahtipata tulille!

Sahti on perinteinen suomalainen suodattamaton olut, jonka valmistamiseen käytetään pääasiassa ohramaltaita. 

Sahdin valmistus aloitetaan työvälineiden katajoinnilla. Mäskipadassassa keitetään vettä, johon on lisätty tuoreita katajanoksia, ja kaikki työvälineet pestään tällä vedellä sen kiehuessa. Tämän jälkeen mäskipataan kaadetaan maltaat, noin 10kg sahtimallasta (ohra) sekä kourallinen Tuoppi Kaljamallasta (ruis). Pataan lisätään noin 20 litraa vettä ja lämmitetään kunnes lämpötila on 50-60C. Sahtimäskiä sekoitetaan 8 tunnin ajan noin 1-2 kertaa tunnissa, ja samalla tarkkaillaan lämpötilaa. Lämmön tulee pysyä koko ajan 50-60C:ssa, tarvittaessa pataa lämmitetään hyvin varovasti. 

Imellytyksen jälkeen mäski kiehautetaan. Heti mäskin kiehahdettua se juoksutetaan kuurnassa. Kuurnan pohjalle on asetettu tiheä verkko, jonka päälle on ladottu tuoreita katajanoksia. Katajapedin päälle kauhotaan kuupalla imellös mäskipadasta. Sahtivierre valuu kuurnan pohjaa pitkin ulos kuurnan päässä olevasta rei´ästä tynnyriin mäskin jäädessä katajapedille. 

Kun sahtivierre on valutettu tynnyriin, se jäähdytetään kädenlämpöiseksi (37C). Kädenlämpöiseen vierteeseen lisätään 25g hiivaa, joka aloittaa käymisprosessin. Sahti saa käydä tynnyrissä tai kanisterissa ulkoilmassa/huoneenlämmössä (n. 20C) yhden vuorokauden ajan. Tämä ns. voimakas käyminen tapahtuu siten, että käymisastian korkki on raollaan, jotta paine pääsee ulos astiasta. Pintakuohun laskettua sahti siirretään viileään jälkikäymistä varten. Viileä paikka voi olla kellari, maakuoppa tai vanha kaivo. Ennen käymisastian siirtämistä kylmään, asennetaan vesilukko. Sahti saa käydä viileässä noin 2 viikkoa, jonka jälkeen se on valmista nautittavaksi. 

Kuurnaan jäänyt mäski voidaan hyödyntää joko syöttämällä se sioille tai kanoille, tai käyttämällä sitä leivonnassa. Mäskissä itsessään ei ole alkoholia, sillä se ei ole käynyt. Mäski antaa makua esim. vehnäsämpylöille. Mäskiä jää sahdinteosta runsaasti, ja sitä voi hyvin pakastaa ja käyttää myöhemmin leivontaan. Mäskisämpylöiden ohje löytyy täältä.


Mökkeilimme ystäväpariskunnan kanssa, ja nautimme sahdinvalmistuksen ohessa myös kauniista ilmasta, uimisesta, grillauksesta, kalastuksesta ja saunomisesta. Lämmitimme myös kylpytynnyrin, jossa istuskelimme illan hämärtyessä. Pelasimme myös Härkälinnan retkeltä tuttua köydenvetoa, hauskaa! Viikonlopun kohokohta oli kuitenkin ehdostomasti miesten kalastusreissu, jonka aikana saimme ystäväni kanssa puhua kahdestaan elämän suurista asioista ja parantaa maailmaa, parhautta!

Viime viikonloppuna vierailin Lepaan puutarhamessuilla isäni, S:n ja S:n veljen kanssa. S päätti veljensä kanssa osallistua laatikonkasauksen SM-kisoihin, tavoitteena oli kai katsoa kumpi veljeksistä päihittää toisen... Mutta, kuinkas kävikään! S voitti koko kisan veljensä tullessa toiseksi. Ovat miehet nuoruudessaan koonneet tomaatilaatikon jos toisenkin, 10 pennin kappalepalkalla kuulemma :D Kilpailusta saimme hyvät naurut, ja viikonloppu oli muutenkin kaikin puolin mukava. Kiertelimme messuilla porukalla, jonka jälkeen lähdin isäni kanssa Mierolan sillalle kahvittelemaan. Myöhemmin illalla palasimme vielä Mierolaan syömään ja istumaan iltaa. Seuraamme liittyivät myös pari opiskelukaveriani, ja ilta sujui karaoken ja hauskojen juttujen parissa :)

Back to school!

Maaseutumatkailun opiskelujen syyslukukausi alkoi maanantaina. Syksyllä opiskelemme ohjelmapalveluita, ja ensimmäinen isompi projekti on Herkkujen Suomi -messuille osallistuminen 21.-23.8. Edustamme Kanta- ja Päijät-Hämeen osastolla, tervetuloa maistelemaan paikallisia tuotteita sekä tekemään ostoksia! Hämeen osastolla on myynnissä mm. Lepaan omenoita ja sipuleita, Kultasuklaan suklaata, Tuulosrievän leipää, Vääksyn Myllyn hiutaleita ja jauhoja sekä TryffDelin villitryffelisienituotteita.

Maanantaina opiskelimme koulussa opastusta sekä ohjelmapalveluita, ja suunnittelimme tiistain retkiruokailun. Tiistaina suuntasimme Hauholle Härkälinnaan hyvin helteiseen ja vauhdikkaiseen päivään! Aamupäivällä valmistimme retkiaamiaisen nokipannukahveineen, sekä valmistelimme suunnittelemamme lounaan. Paistoimme nuotiolla kasvis-halloumi/kanavartaita, joiden lisukkeena nautimme salaattia. Ruoanlaittaminen porukalla oli mukavaa puuhaa, joskin nuotion vieressä oli melko tukalat paikat, kun lämpötila huiteli muutenkin +30C:ssa!

Lounaan jälkeen Jaakko Pouttu tuli kertomaan meille Härkälinnasta sekä sen yhteydessä toimivista Leppäniemen Hirsihuviloista sekä alueen aktiviteeteista, joihin kuuluvat mm. keskiaikaiset pelit. Menimme järven rannassa sijaitsevalle pelikentälle, jossa muodostimme joukkueet ja aloitimme armottoman kamppailun! Lajeinamme oli mm. katapultti, köydenveto sekä ristinheitto.

Katapultin viritystä

Köydenvetoa sahapukkien päällä

Rautaristien heittoa

Kovaa taistelua rautapallon upotuksessa

Hauskan ja hikisen päivän päätteeksi kokoonnuimme luokkakaverimme rantaan, jossa kilistelimme alkaneelle lukukaudelle ja pääsimme uimaan ihanasti vilvoittavaan Iso-Roineeseen!

Todo está bien!

Muutama viikko kesätöitä vielä jäljellä. Viime viikolla pääsin puhumaan töissä espanjaa asiakkaan kanssa! Alkuun jännitti, mutta kyllä ne sanat jostain takaraivosta saa kaivettua esille :) Haluaisin jatkaa espanjan opiskeluja, mutta nyt ei vain aikataulu anna periksi... Pöydällä odottaa vino pino eläinaiheista kirjallisuutta, jonka haluan lukea läpi ennen klinikkaeläinhoitajakoulutuksen alkamista, ja elokuussa jatkuvat maaseutumatkailun opiskelutkin varmasti pitävät kiireisenä.

Kävin maanantaina kyläilemässä opiskelukaverini luona, ja keskustelu ajautui väistämättä koulutusasioihin. Puhuimme ateriapalveluiden työharjoittelusta, jonka itse suoritin toukokuussa, ja jota ystäväni suorittaa parhaillaan. Ravintolan keittiössä työskenteleminen on antanut paljon ideoita ja uutta osaamista omaan ruoanlaittoon. Vertailimme kokemuksiamme ja totesimme myös ystäväni kanssa molemmat haaveilevamme kaasuliedestä omassa keittiössä!

Syksyllä alkavan ohjelmapalveluiden opintokokonaisuuden näyttö tulisi suorittaa marraskuussa. Nyt jo mietityttää, minkälaista ohjelmapalvelua sitä keksiikään todennäköisesti pimeään ja sateiseen Suomen syksyyn... Itse haluaisin keskittyä ohjelmapalveluissa maatilamatkailuun, eläimiin ja luontoon. Ideoita on koiravaljakkoajelusta pilkkikisoihin, mutta tuo ajankohta on kovasti rajoittava tekijä. Ehkäpä ajatukset järjestyvät syksyn mittaan ja eikös sitä sanota, että ei ole huonoa säätä, on vain väärää pukeutumista ;)

Happy happy, joy joy!

Vietin juhannusta yhden parhaimman ystäväni polttareiden merkeissä. Suuntasimme torstaina sateisessa säässä laivalle, ja perjantaina kävimme aurinkoisessa Tallinnassa. Todella hauska reissu, josta jäi ihania

muistoja ja uusia ystäviä! Juhannuslauantain ja -sunnuntain olin töissä, mutta ehdin myös grillailemaan kotona, sekä nauttimaan hieman lämmikettä perinteiseen juhannussäähän Mierolan Silta Cafen terassilla. Sunnuntaina kävin vanhempieni kanssa Lepaan puutarha- ja viinimyymälässä, sekä tutustumassa opiskeluympäristööni Lepaalla.

Ennen juhannusta sain tietää tulleeni valituksi marraskuussa alkavaan klinikkaeläinhoitajan koulutukseen! Aivan mahtavaa! Kaikki käytännön asiat ovat vielä auki, asumisjärjestelyjen ja kahden eri koulutuksen yhdistämisen kanssa tulee varmasti vielä unettomia öitä ja lisää harmaita hiuksia, mutta tällä onnellisuuden määrällä mennään vaikka läpi harmaan kiven! Klinikkaeläinhoitajakoulutukseen pääseminen on mulle kuin lottovoitto, ja osoitus siitä, että unelmiaan on uskallettava seurata rohkeasti. Kun päätin alkukeväästä myydä kampaamoyritykseni, moni ihmetteli rohkeuttani. Päivääkään en ole päätöstäni katunut. Maaseutumatkailun opiskelu, muutto Parolaan, työharjoittelu, kesätyö ja uudet ihanat ystävät ovat kaikki antaneet mulle niin paljon enemmän kuin osasin odottaa. Kaiken tämän mahdollistamisesta kuuluu myös iso kiitos S:lle, joka on jaksanut kuunnella ja tukea mun haaveita, ja on ollut järjen ääni niinä hetkinä, kun mä olen maalaillut taivaanrantaa. S:n haaveena on päästä joskus muuttamaan takaisin Turkuun, ja nyt se vaihtoehto näyttää aika hyvältä. Ehkä sittenkin voi saada kaiken, mitä haluaa?

Kesäkuu lähestyy jo loppuaan, enkä tiedä toivoisinko ennemmin kesän vain jatkuvan, vai kiirehtisinkö mielummin jo kohti syksyä. Maaseutumatkailun opinnoissa aloitamme elokuussa ohjelmapalveluiden opintokokonaisuuden, joka on varmasti erittäin mielenkiintoinen. Syksyn aikana osallistumme myös parin tapahtuman järjestämiseen. Herkkujen Suomi lähiruokamessut järjestetään elokuussa Helsingissä, ja opiskeluryhmämme on mukana messuilla sekä rakennusvaiheessa, että asiakaspalvelutehtävissä. Paljon kivoja asioita siis edessä syksyllä!

Käpy selän alla

Kesätyöt ovat sujuneet hyvin, ja nyt on jo sellainen fiilis, että osaan kaikki oleellisimmat asiat. Parin ensimmäisen työviikon ajalle sattui myös monta vapaata, joten olen päässyt nauttimaan ihanasta kesästä.

Viime viikolla vietimme muutaman päivän mökillä. Grillausta, saunomista, uimista, aurinkoa, täydellistä kesäfiilistä! Valoisa kesäyö, tyyni järvi ja lasi (tai muutama) hyvää viiniä, voiko muuta enää vapaapäiville toivoa? Vielä kun oppisi rentoutumaan ja vain olemaan... Paikallaan pysyminen ei kuulu mun vahvuuksiin, mökilläkin koko ajan puuhastelin jotain, en mitään järkevää tietenkään, vaan esimerkiksi keräilin käpyjä pitkin pihaa ja tein niistä pöytäkoristeen. Mutta, huvinsa kullakin, ja kaipa mun tapa rentoutua on turhanpäiväisten asioiden parissa touhuaminen. Jätin muuten mun käpykorin grillikatokseen, ja veikkaampa, että seuraavat mökille menijät eivät jaa mun taiteellista näkemystäni ja viskaavat kävyt grilliin :P 

Mutta, jotta elämä ei olisi liian ihanaa, on niitä stressinaiheitakin... Jännityksellä odotan tietoa klinikkaeläinhoitajan koulupaikasta. En ehkä kovin luottavaisena, mutta toiveikkaana kuitenkin. Tietämättömyys ei sovi mun hermoille, haluaisin aina pystyä suunnittelemaan kaiken valmiiksi. Niin, ja se toinen stressinaihe... Mulla on huomena synttärit. Hitto, tää on eka vuosi ikinä, kun toivon, että en enää täyttäisi vuosia! Viime yönkin pyörin unettomana sängyssä tuntien ahdistusta kaikesta ja en mistään. Mun vuosi sitten alkanut kolmenkympin kriisi ei edelleenkään ole hävinnyt mihinkään. Voisiko olla, että huomena se taianomaisesti katoaisi? Joo, I wish.